Koti - Home

Koti Kempeleessä

Kotini sijaitsee Kempeleessä, viljapeltojen laidalla. Koivut ympäröivät valkoista tiiliverhoiltua puutaloa. Puut ja pensaat kasvavat samaa tahtia kuin minä vanhenen. Perheenjäsistä vilkkaimmat ja fiksuimmat ovat muuttaneet maailmalle onnea etsimään. Ensin he tekivät elämässään olkimajan, sitten puumajan ja viimein tiilitalon. Se näyttää kestävän, kun Iso Paha Susi puhaltaa.

My home in Kempele

I live in Kempele by the oat fields. Birches are surrounding our wooden house which is covered by the bricks. The trees and bushes grow as fast I get older. The smartest and most lively members have moved to the world to find their happiness. First they did a straw cottage, then a wooden cottage and finally a house of bricks which seems to endure when the the Big Bad Wolf is whistling.

Tulen sisälle milloin haluan kaikista neljästä ovesta. Minua ihmetyttää kuitenkin, että koskaan en saa omaa avainta kotiini. Se antaisi vielä enemmän vapautta karvaiselle olomuodolleni. Talossa hallitsen minä, vaikka tiedän että toisissa taloissa hallitsee isäntä.

Four doors

I come in whenever I want through all the four doors. I cannot stop wondering why I never get a key of my own to my house. It would give me more freedom for my hairy appearances. Still in this house, I feel like a Master even if I know in most of the houses in the surrounding areas there is a human Master.

Ihmettelen joskus. Liisa Ihmemaassakin teki samoin. Kun minä olen vihainen, heilutan häntääni ja, kun olen iloinen, murisen. Koira heiluttaa häntäänsä iloisena ja murisee vihaisena. Kummallista kiemurointia sanojen ja tekojen merkityksillä.

Kohtelu 

Minun ruokailuastiani ovat aina lattialla, joskus jopa rakas mammani potkaisee vesikuppini nurin tai katkaisee punaisen varpaankyntensä. Kyllä minua harmittaa hänen puolestaan. Hän ei koskaan astu tassulleni, vaikka pyörin jaloissa. Sitä ei kyllä kukaan muukaan perheenjäsen ole juuri koskaan tehnyt. Kerran rouva, kyllä, elämäni alkuaikoina, saunan lauteella, nosti minut väärästä kulmasta ja katkaisi kylkiluuni. Oli se kipeä muutaman viikon.

Kävelen aina samoja reittejä niin kotipihalla kuin sisälläkin. Seinät olen merkannut turkillani. Sillä on merkitystä, koska näköni on jo huonontunut kovasti. Näen seinillä jotain tuttua ja osaan kulkea paremmin. Jos ulkona on märkää, käyn vain kastelemassa tassuni, jotta voin merkata jäljet lattiaan.

Tässä talossa pääasiassa minä tuotan onnea ja iloa. Sitä on joskus niin paljon, että se pursuaa ovista ja ikkunoista.