perjantai 26. elokuuta 2016

Air Guitar World Championship 2016 in Oulu

Eric Melin in Nothern Glow 2016 in Oulu. "Mean Melin"

maanantai 22. elokuuta 2016

Free meals on school days in Finland and some more facts

Finland, a Nordic open and free democracy far in the North


My country, Finland, lies on the utmost end of Europe, near the border of Russia. On the other side there is Sweden and Norway and in the South there is Estland. We have a common history with Sweden and Russia, much longer with the other Nordic state Sweden and we also speak Swedish as one of the two official languages in Finland. Sami language is also our language.

Why am I writing about Finland now?

Here is a barrack school class since there are a new school building coming to the Comprehensive school of Liminka Bay in Northern Finland. Can you see the wooden table and chairs? It is possible that you can order temporary buildings from Finland.

  • It is because there has been readers from so many different countries, that I feel I have to write again something in English also. 
  • Some thoughts about things in Finland just now are for instance the fact that Finnish women and men are equal. 
  • Our education is free from the kindergarten to the universities, the Finnish education is open for every one and you can go to any school to a lesson and listen teaching freely. 
  • Children eat a free lunch every day at school. In the universities the meals are heavily supported by the government.
  • Children get all the books or other facilities from the school, like papers, pens, books etc.
  • Also bus can take the children to school, if they have more than three kilometers to school. Older pupils have to have 5 kilometers from their home. 
  • Finnish teachers are educated in the universities and they are trustworthy. If somebody says something, you always can trust an authority or an entire teacher that he or she does things right
  • The children often go to school riding a bike. Then they usually have to have a helmet on their head.
  • Every child has to go to school. It has been compulsory from the beginning of the 20th century, at the beginning of 1900. It was one civilized way for democracy. I have not thought that before I met some students in Finland, in the university of Oulu, that in many countries there is no proper school at all. That is surprising me and my lady constantly.
  •  Put your children to school! They make a better country for you to live in.

tiistai 9. elokuuta 2016

Marjanpoimintaa suomalaismetsissä

Picking berries or not


Kokemukseni marjanpoiminnasta ovat zero eli nolla. Isäntäväkeni sen sijaan on marjanpoimintaan perehtyneitä luonnossaliikkujia. Rouva teki aiheesta podcastin perehdyttyään suomalaisen marjanpoiminnan filosofiaan. Hän piirsi kaavion ajatustensa tueksi ja luki tutkimuksia, joita on tehty pohjois-suomalaistenkin luonnonmarjojen poiminnasta. Pian rouvalla on käsissään marjanpoimintavideokin. Tosin hänellä on menossa useitakin projekteja, joten video saattaa valmistua ensi marjastuskautena, mene ja tiedä!

Blueberry vs. bilberry


Rouva opetteli villien eli luonnonmarjojen nimet englanniksi ja hän myös päätti mielessään, että mustikka on blueberry, ei bilberry, koska se on juolukka. Blueberryyn voisi lisätä ehkä sanan European blueberry, niin sitten oltaisiin täsmällisempiä.


These wild berries we pick in Finland

Rundgren podcast



keskiviikko 3. elokuuta 2016

Pöllö juttu, mutta ei pöllöjuttu

Katso, miten hienon hiiripaistin nappasin meidän perunamaastamme!

Valkoiset lakanat sopivat tyyliini


Herra ja rouva nukkuisivat aamuun mennessä eri huoneissa juuri tänä huumoria ja syviä tunteita pursuavana yönä, aivan kuten kuninkaalliset. Olin syypää tähän asioiden tilaan, mutta valkoisena ja viattomana en ollut tietääksenikään kiistanalaisesta asiasta. Oli näet kyse minun edustani, rapsutuksesta, lämmöstä ja rakkaudesta.

Menin puolenyön tietämissä nukkumaan isäntäväen kanssa samaan sänkyyn ihanien valkoisten ja sinipallollisten lakanoiden väliin keskimmäiselle tyynylle. Siinä oli pian tilanne päällä, kun rouvan useista eritasoisista ja erikielisistä poistumiskehotuksista huolimatta pysyin ihanalla nukkumatyynylläni. Isännän määräyksestä ja hänen rapsutuksessaan.

Ikkunasta ulos ja sisälle


Rouva siirtyi tyynenä, mutta sappi kiehuen, olohuoneen valkoiselle sohvalle pallokuvioiset vuodevaatteet kainalossaan ja tietokone hellästi toisessa kädessä. Hän sulki päättäväisesti ja johtajan elkein keittiön avoimen ikkunan, minun kulkureittini. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.

Kello 4 nousi hurjistunut talon todellinen isäntä ja avasi ikkunan, jotta minä saisin vapaasti mennä tai tulla, koska hän ei jaksa kuunnella minun naukumistani. Meninkin sitten ulos ikkunasta ja nappasin pihalta pikku hiirenpojan raa´asti kynsiini ja toin sen olohuoneen matolle näytille, josta rouva unisena vei meidät ulos, maton, hiiren ja minut. Isäntä luuli saavansa vielä kunnolla kiinni unen päästä, iloisia unia katsellen omassa rauhassaan.

- Älä vain sulje ikkunaa! Rouva ei siis uskaltanutkaan tehdä sitä, koska isäntäni tuli juuri sinä yönä saada nukkua rauhassa seuraavan päivän pitkää automatkaa ja aikaista herätystä varten.

Katastrofi aamulla kello viisi


Kello kävi viittä aamuvarhaisella, enkä minä oikein ymmärrä, mutta nappasin taas hiiren, tällä kertaa tosi muhkean paistin, ja toin sen sisälle samalle itämaiselle, käsinsolmitulle matolle, jolle olen kantanut kymmeniä paisteja tänä herkkukesänä. - Ällöttävää varmaan jonkun muunkin mielestä!

Rouva nukkui, mutta sanoi vievänsä sen ulos matolla. Isäntäni nousi harmistuneena ja sanoi nappaavansa hiiren kiinni hännästä, koska ei meillä mattoja ulos kanneta keskellä yötä.

Hiiri karkasi. Menin perässä, mutta huomioni kohdistui ehkä isäntäväen tunnetilojen tarkkailuun, joten hiiri pääsi lipsahtamaan vierashuoneen sohvan taakse. Kello oli jotain puoli kuusi.

- Ota nyt tuo hiiri, jos olet kerran kissa, minulle sanottiin todella ikävästi. En minä ruvennut millekään, koska eihän se hiiri enää varsinaisesti minun ongelmani ollut, se oli talon isännän, joka itse on minut passannut. Ottakoot kiinni sen paksukaisen, koska minulla oli jo mahassani yksi hiiripaisti. Kaikkien muiden huoneiden ovet suljettiin, koska talo on täynnä koloja, joihin kissa ei ulotu, mutta hiiri mahtuu piiloutumaan henkensä hädässä.

Uudelleenkalustusta


Olisitpa nähnyt, miltä isäntä näytti aamuyöllä. Hän siirsi huonekaluja, joista ainakin joku hajosi. Hiiri pelkäsi henkensä edestä, minä nauroin, rouva haki kuntoilukepin, lyhytvartisen harjan ja lopuksi katuharjan hiiren tappamiseen. Mikään niistä ei päässyt tähän tarkoitukseen, koska hiiri katosi jonnekin kuten minäkin.

Lähdin taas hiirenpyyntiin. Rouva rukoili minua tulemaan sisälle takaisin ja nappaamaan hiiren, jonka toin heille. Ei kiinnostanut, vaan kuljin taas viettieni varassa kartanolla, valkoinen turkkini vilahtaen tiellä orapihlaja-aidan välistä.

Mikä yhtä naurattaa, se toista raivostuttaa


Isäntä oli totinen, sen kuulin myöhemmin rouvalta, joka ei voinut oikeastaan muuta kuin nauraa partoihinsa. Hm...rouva, joka pistikin aamukahvit porisemaan ja tarjosi sitä isännälle, koska uni katosi hyvänkin nukkujan silmistä. - Ei sitä hiirtä siellä huoneessa kyllä enää ole, hän sanoi, koska ovi oli kiinni lähes koko metsästyksen ajan.

Kahvikupposen jalkeen rouva, tarkkanäköinen tässäkin asiassa, huomasi mustan mytyn eteisen oven vieressä. Siinähän se hiiri on, loukkaantuneena, mutta pääsipä toisestakin ovenrakosesta kuitenkin nelinkontin ulos. Sen kohtaloa ei kukaan jäänyt suremaan, koska elämä on niin julmaa hiirelle, jota kukaan ei varsinaisesti rakasta. Jos rakastaa, niin hiiripöllö, mutta vain paistina. Pilalle passattuna kissana voin valita ravintoni kaupan pussista tai meidän puutarhastamme.

Isännän naaman väri vaihteli kuten meikänkin, Nyt olen sinikissa.